est   eng   rus   fin   ger   fra   swe 
 Museo  Hevosmylly  Torni  Ohjelmat  Kolikko  näyttely  Kuvia 
kivenveistotaiteen koulukuntaa

Kiviveistoksilla on Tallinnan vanhakaupungin arkkitehtuurissa suuri osuus Kiviveistoksia esiintyi sekä sisä- että ulkoarkkitehtuurissa ja ne koristivat julkisia rakennuksia sekä kaupunginkansalaisten taloja. Mainitun taidehaaran kehitykseen vaikutti suotuisasti paikallisen materiaalin (liuskekivi ja Saarenmaan dolomiitti) olemassaolo sekä Tallinnan paikallinen perinne.

Paikallisella perinteellä tarkoitetaan jo 15. vuosisadalla Tallinnassa syntynyttä kivenveistotaiteen koulukuntaa (suositaan litteätä reliefiä).

Täkäläisiin kivenveistotaiteen teoksiin ei löydy muista maista suoranaista vertailumateriaalia, entä kaukaisia esikuvia kyllä voi löytää. Sitä lähinnä Sakasasta ja Gotlannista. Saksalainen puunveistotaide on ollut esikuvana Tallinnan kivenveistotaiteelle siinä määrin, että voidaan jopa sanoa, että se, mitä alasaksalaiset (Sachsenissa) puuhun veistivät, sen tallinnalaiset kiveen hakkasivat. Entä Saksan osuus oli arkkitehtuurissa suurempi kun kivenveistotaiteessa.

Kivenveistotaiteeseen vaikuttivat omalta osaltaan myös täällä työskennelleet ruotsalaiset mestarit sekä Alankomaista tullut kivenveistäjä Arent Passer. Passer rikastuttaa meidän kiviveistoksia Alankomaitten renessanssilla sekä vähäisemmässä määrin Fontainebleau koulukunnan eleganteilla muodoilla. Tärkeimpinä kivenveistäjinä olivat paikalliset mestarit. Niitten joukossa oli monia virolaisia. Tallinnan kivenveistotaiteen kukoistuskausi oli 1500-luvulla, 18 vuosisadalla antaa kivenveisto tilaa helpommin työstettävälle valulle ja muovaukselle.

Täällä esille asetetut kivet kuuluvat goottilaisen-, renessanssi- ja barokkitaiteen kauteen. Goottilainen taide hallitsi meillä yleensä 1530-luvulle saakka ja sen varsinainen kukoistuskausi jäi 16. vuosisadan alkupuolelle. Renessanssitaiteen kausi jäi vuosille 1530-1630 ja barokkitaiteen vuodet olivat 1630-1780.

Museossa ovat esillä taiteelliset kivet, jotka ovat kuuluneet asuintalojen yhteyteen. Asuintalojen jatkuva uudelleen rakentaminen sekä muuttuneisiin elämäntarpeisiin soveltaminen on aiheuttanut entisten rakenteellisten, konstruktiivisten kivien (sisäportaalit, holvikivet, ikkunapilarit, portaat jne.) että myös koristekivien (kohokuvilla varustetut laatat, vaakunakivet) museon esineiksi tulemisen.

Ennen kun aletaan kiviä käsitellä, tutustuisimme lyhyeesti kivenhakkaajiin ja niitten järjestöihin.

Kivenhakkaajaa on vanhoissa historiallisissa asiakirjoissa nimitetty 'Steenwerter', 'Steenworter', 'Steinworter' . Näillä nimillä tarkoitetaan sekä kivenahakkaajaa, rakentajaa että myös kiven taiteellista käsittelijää. Kivenhakkaajilla oli oikeus toimia myös muurareina. Edellämainituilla nimityksillä tarkoitetaan samalla tavalla taiteilijoita, esimerkiksi Gert Koningku, jota tunnetaan merkittäväna taiteilijana, ammattinimikkeenä on myös 'Steinwerter'.

Kivenhakkaajien vanhimmat tiedossaolevat säännöt skraa ovat peräisin vuodesta 1402. Siitä lähtien on niitä jaksoittaisesti uusittu ja täydennetty. Mainitut säännöt heittävät jonkulaista valoa kivenhakkaajien työjärjestykseen ja tapoihin.

Jotta päästä oppimaan ammattia, piti olla Tallinnan kansalainen. Kaikkien ulkopuolelta kaupunkiin tulleiden mestareiden piti liittyä jäseneksi johonkin yhdistykseen (tsunft). Oppipojan opiskeluaika kesti 3 vuotta. Jos oppipoika karkasi ennen kolme vuotta (siis keskeytti opinnot), ei saanut kuka muukaan mestari ottaa häntä luokseen. Kisällin oppiajan kesto ei ole tiedossa. Samoin ei tiedetä sitä, olivatko vaellusvuodet vieraitten mestareiden luona pakollisia. Mestarin työnäyte piti suorittaa 6-8 mesatarista koostuvan lautakunnan edessä. Mestarin työnä oli pieni ovi (varmaan on sillä tarkoitettu 'dörnse’stä' kellarin johtavan oven portaalia), ikkunapilari tai käsienpesuallas (käsiastia).

1500-luvun lopussa ja 1600-luvun alussa työskenteli Tallinnassa kaksi merkittävää mestaria Hans von Aken ja Arent Passer. Näytteillä oleva koristekivi – enkelin pää kolmionmuotoisella laatalla on peräisin 1500-luvun lopusta ja todennäköisesti Hans von Akenin käsialaa. Tämä kivi löydettiin vuonna 1935 Toompean linnassa suoritettujen uudelleenrakentamisten yhteydessä, entisen 'valtakunnansalin' läntisestä seinästä ja se on todennäköisesti takan päällimmäsiä kiviä. Kivi on osittain hakkattu korkeareliefikuvana, osittain matalareliefikuvana. Kivessä on suuri, keskeltä yhdistetty siipipari, jonka keskellä ovat mandorlalla ympäröidyt kasvot. Kasvoista on säilynyt ainoastaan oikeapuolinen korva. Siipien, rombien ja höyhenien viimeistely on mestarillista. Akenin käsialaa on vuonna 1594 valmistettu ruotsalaisen hovimarsalkka Olaf Ryningin hautakivi Tallinnan Tuomiokirkon seinässä. Aken työskenteli myös arkkitehtina. Huomattavasti merkittävämpi Akenia oli Alankomaista peräisin oleva arkkitehti Arent Passer. Passer syntyi Haagissa, työskenteli Tallinnassaa vuodesta 1589 alkaen kunnes kuolemaan saakka v. 1637. Vuodesta 1599 oli hän kivenhakkaajien yhdistyksen esimies, myöhemmin Olavin killan esimies. Kuvanveistäjä Arent Passerin tärkeimpänä työnä on ruotsalaisen sotapäällikön Pontus de la Gardie’n ja hänen puolisonsa hautamonumentti vuodesta 1595 Tallinnan Tuomiokirkossa. Passerin käsialaa on myös Pikk katu 26, entisen Mustapäitten veljeskunnan julkisivun arkkitehtoonien ratkaisu lukuisine reliefineen vuodesta 1597 ja Tuomiokirkossa vielä monia hautamonumentteja – Caspar von Tiesenhausen, Horn ja Üexküll. Passerin tyylissä on vaikutteita ranskalaisesta dekoratiivisesta kuvanveistosta, joka sai nimensä Primaticcio ja Rosso vestaiden mukaan Fontainebleau’ssa. Mainitulle laajasti levinneelle koulukunnalle ovat ominaisia manieristiset, pitkäksi suoristautuneet hahmot, rullakoristeiset reunat. Alankomaitten manierismi, joka syntyi 1500-luvun lopussa, on lähtenyt suuresti Fontainebleau koulukunnasta. Passerin eristetty toiminta Tallinnassa oli valitettavasti esteenä hänen kehitykselle. Hänen myöhäisemmässä tuotannossa on huomattavissa käsityömäistä jähmettyneisyyttä. Hänellä oli silti suuri merkitys ja hän oli sen ajan johtavana taiteilijana koko Viorssa. Tallinnan kivenveistotaiteessa 1500-luvun lopusta 1600-luvun puoliväliin saakka on runsaasti Passerin vaikutteita. Hänen tyylissä jatkoi myös hänen poikansa Dionysius Passer (portaali vuodesta 1639 Vene katu 19 pihassa talon oven kohdalla, Pyhänhengen kirkon kuori-osassa vuodesta 1641 peräisin oleva suuri hermeilla koristettu laatta) ja monet hänen oppilaista – Henrich Dam eli Tam ja Jakob Dam (Pakkahuoneen rakennuksessa olevat koristeelliset kiviveistokset).

Liuskekivi /paekivi/ ja dolomiitti ovat ihan oikeutetusti Viron symboleita.

 




kivenveistotaiteen koulukuntaa
läntinen ristikäytävä
Eteläisen ristikäytävän
Itäisen ristikäytävän