est   eng   rus   fin   ger   fra   swe 
 Museo  Hevosmylly  Torni  Ohjelmat  Kolikko  näyttely  Kuvia 
Itäisen ristikäytävän

alimmaisessa kerroksessa on näytteillä porraskivet (porrastasanteen yhteydessä olevat hakatut kivet – vir. etikukivi). 1400-luvun lopussa antoivat Tallinnan katukuvalla erilaisen ilmeen mainitut porraskivet. Ne korkeat kivilaatat sijaitsivat kaupungin kansalaisen asuintalon sisäänpääsyn yhyeydessä, kummallakin puolella korkeata suoraan ylös johtavaa porrasta. Porraskiveihin oli hakattu talonmerkit, vaakunat tai joku muu teksti. Mainitut porraskivet korvasivat talon numeron ja omistajan nimen. Asuintalon ensimmäinen kerros oli noin yhden metrin korkeudessa kadun pinnasta laskettuna sekä se aiheutti myös korkeiden portaiden tarpeen. Senaikainen katuliikenne mahdollisti sellaisia leveästi kadulle ulottuvia porrastasanteita ja –kiviä, koska jalankulkutienä käytettiin kadun keskelle riviin ladottuja kiviä (drittstein). Vasta 1800-luvun katuliikenne toi mukanaan suuria muutoksia. Vuonna 1825 voimaan astunut rakennuslaki pakotti kaikkia talonomistajia oman tontin laajuudessa rakentamaan kunnon jalkateitä. Piti poistaa portaiden lisäksi kontraforssit (tukipilarit) ja tavarakojut talojen äärestä. Huolimatta siitä oli kadulle ulottuvien portaiden ja porrastasanteiden määrä kaupungissa vielä aika suuri. Niitten poistamisen uutena määraikana esitettiin vuosi 1822. Portaiden etäisyys talon seinästä sai olla korkeintaan yksi jalka. Kadulle ulottuvien portaiden ja porrastasanteiden poistamisen kysymys oli ollut ajankohtaisena jo aikaisemmin. Sitä juuri kapeilla kaduilla, jossa mainitut portaat estivät liikennettä. Niin esimerkiksi 1600-luvulla Lyhyt Jalka kadulla, jossa silloin talonomistajien pyynnöstä jäivät portaat pysymään. Yhteenvetona voidaan kuitenkin sanoa, että 1700-luvun lopussa ja lopullisesti 1800.luvun ensimmäisellä puoliskolla poistettiin porrastasanteet, koska ne estivät jalkateitten rakentamista. Sellaista porrasta kokonaisuudessa ei ole Tallinnan vanhassa kaupungissa säilynyt, on kyllä säilyneitä porraskiviä, vaikka ne ovat alkuperäisen korkeuden menettäneet. Etupäässä on säilynyt kiven yläosa. Näytteillä olevista porraskivistä ovat useammat tuotu Kalamajan hautausmaalta. Miten joutuivat ne kivet hautausmalle? Kiveihin kaiverretut sekundääriset tekstit auttavat sitä kysymystä selvittämään. Maintuista teksteistä käy ilmi, että Tallinnan sekatyömiehet – virolaiset ovat niitä käyttäneet muistokivinä. Niin on porraskivellä 'Roos' (Ruusu) teksti 'Waghaus Kerl Johan Johanson 1816' ja Poortenin kivellä teksti 'Arbeitsleute Aeltermann Johan Martenson' sekä toisella Poortenin kivellä 'Rotmeister Michel Tõnisson'. Tallinnan kanssa 1500-luvulla hyvissä tiheissä kauppasuhteissa olleissa Pohjois-Saksan kauppakaupungeissa (Lübeck, Hamburg ym.) löytyy Tallinnan porraskivien kaltaisia kiviä. Tallinnan porraskivien perusmalli on pyöreät kivet. Esiintyy myös segmenttikaareen päättyviä voluuttapäädynmuotosia porraskiviä.

Rengaskivet on hakattu 13 cm paksuisesta kivestä. Kivien leveys oli 70-80 cm ja korkeus riippui portaiden korkeudesta, ulottuen jopa kolmeen mertriin saakka. Rengasporraskivet ovat sablonikiviä, poikkeavat toinen toisistaan ainoastaan renkaan sisäisen korkokuvan puolesta.. 1500-luvun alussa esiintyvä suuri auennut ruusu – Marian Ruusu – Hiljaisuuden Ruusu katoaa uskonpuhdistuksen jälkeen lopullisesti. Vanhemmilla kivillä esiintyvät päivämäärät, tekstit, perhemerkit. Perhemerkit on sijoitettu joko vaakunakilpeen tai esiintyvät yksittäisinä kuvioina kiven pinnalla. Joskus ovat perhemerkin lisäksi myös alkukirjaimet.

1500-luvun lopussa tulee muutoksia myös porraskivien sommitteluun. Talonmerkkejä esiintyy harvemmin. Tallinnan kansalaisten aatelissäätyyn korottaminen 1600-luvulla tuo samoin muutoksen mukanaan. Varakas kansalainen halusi heti hakata vaakunansa myös porraskiveseen. Vaakunakilpeä ympäröivä akantti muuttuu yhä enemmän dominoivaksi ja siitä muodostuu korkokuvan oleellisin koriste. Itäisen ristikäytävän toisen kerroksen päässä nähdään Tallinnan apteekkari Burchardille kuulunutta kotialttaria. Kaksi suurta suorakaiteen muotoista dolomiittilaattaa varhais-barokkiin ominaisilla kuviolla uskonnollisesta aiheesta (ylösnousemus ja kuolema ristinpuussa). Saman ristikäytävän länsiseinällä on renessanssityyliin korkokuvalaatta 'Tammi' ja barokkityylinen vaakuna.




kivenveistotaiteen koulukuntaa
läntinen ristikäytävä
Eteläisen ristikäytävän
Itäisen ristikäytävän